Homehtunut jääkaappi

Kiipesin tänään puolenpäivän aikoihin Vinnille. Laitoin veden kiehumaan nuudeleita varten ja avasin maitorahkapakkauksen. Vilkaisin olisiko jääkaappissa maitoa – ihan vain siltä varalta että keittäisin kahvia. Oli siellä. Tölkin viimeinen käyttöpäivä oli tänään eikä kukaan ollut edes kirjoittanut omistuskirjoitustaan tölkkiin.

Erinomaista: Tässä vaiheessa vielä hymyilytti.

Jostain käsittämättömästä syystä tulin vilkaisseeksi myös toiseen jääkaappiin. Se ei yleensä ole käytössä. Kuvittelin ettei se nytkään olisi edes päällä. Olin hyvin väärässä. Kaappi oli ensinäkin päällä. Sisällä oli noin 12 astetta. Rämppäsin tovin puolirikkinäistä virtakytkintä ja luulen saaneeni sen pois päältä. Toiseksi kaappi ei ollut tyhjä – oikeastaan. Se oli yltä päältä homeessa.

Söin. En menetä ruokahaluani helposti. Äitini karkaisi kulinaarisen osan sydämestäni kuvailemalla ruokapöydässä mm. poskiontelopunkteerauksen tulosta pitkänlaisesti. Limaa oli kuulemma ainakin kahvikupin verran. Mieleenpainuva pikkutarina.

Ruokailun jälkeen kävin puhdistamaan jääkaappia. Ensitöikseni tarkistin, oliko osakunnalla uusia keittiörättejä. Oli. Laitoin kaikki helposti irtilähtevät osat tiskikoneeseen ja koneen pesemään. Ruiskutin kaappiin reilusti desifiointiainetta ja aloin hinkkaamaan. Parin toistokerran jälkeen alkoi näyttää hyvältä.

Ikäväkseni huomasin, että pakastinlokerokin oli homeessa – ja sieltä löytynyt melkein tyhjä Savon viina -pullo sekä jäätelöpakkaus. Jäätelöä ei ollut sisällä nimeksikään hometta kylläkin. En ymmärrä, mitä pakkaus pakastelokerossa oikein teki ja mistä asti se oli ollut siellä.

Kaadoin homeelta säästyneen Savon viina -pullon jämän pakastelokeroon ja maustoin desifiointiaineella. Home lähti yllättävän helposti. Tai ehkäpä sydämeni oli kovettunut muun kaapin hinkkaamisesta.

Puhdistusurakan päätteeksi kävin noutamassa viinakaapista pullon Theacher's Highland Cream -viskiä akuuttiin vitutukseen. Päätin olla tyytymättä kellokaapin virkailijan vitutuspulloon, kun saatoin isännän oikeudella hyödyntää laadukkaampia juomia aivan yhtä ilmaiseksi. En tosin tyhjentänyt koko pulloa, en lähimainkaan.

Seuraavaksi keitän kahvia ja alan tehdä sitä, mitä tulin tänne tekemään ja mitä olisin jo tekemässä ilman homehtunutta jääkaappia: kirjoittaa graduani.

Jos ehkä joskus ajattelinkin ammatikseni homehtua tutkijan kammiossa, tämän päiväisen kokemuksen jälkeen harkitsen asiaa uudestaan – ainakin tuon homehtumisen osalta. (Heh! Huono vitsi päivässä pitää psykiatrin voi--loitolla.)