Perverssiä: Markkinahenkisissä demokratioissa sana "pakottaa" korvataan yhä useammin sanalla "kannustaa".
Suomessa opiskelijoita kannustetaan nopeampaan valmistumiseen "parantamalla" opintotukea ja rajaamalla opiskeluoikeutta. Saksassa pitkäaikaistyöttömiä kannustetaan työnvastaanottamiseen leikkaamalla sosiaaliturvaa - korjaa: Saksassa ollaan aikeissa kannustaa kansalaisia näin. Kaikki eivät ole vielä täysin vakuuttuneita kannustin järjestelmästä. Onneksi taloustieteilijät tietävät paremmin myös Saksassa kuinka saamattoman rahvaan yksinkertainen mieli toimii.
Tällaisia kannustuspuheita lukiessa tulee mieleen Freud ja se kuinka kaikkialla on todellakin mahdollista nähdä peniksiä (tai lacanlaisittain falloksia). Ainoa ero tässä on kai se, että markkinatalouden-Freud näkee kaikkialla kannustumia ja taloudellisia välttämättömyyksiä.
Vihjaa, älä puhu!
Markkanatalouden demokratioissa näyttää vallitsevan normi, joka kieltää puhumasta ja keskustelemasta ongelmista. Valtion pitää teoillaan vihjata kansalle, mitä se haluaisi heidän tekevän. Konkreettisesti tämä näkyy opiskelijoiden tapauksessa siinä, että valtio valta ei halua panostaa kovinkaan paljon laajamittaiseen opintoneuvontaa, jossa opiskelijaa kannustetaan keskustelemalla oikenlaisiin päätöksiin.
Vihjailu on valtiokoneistosta tehokkaampi keino: Kai se opiskelija tajuaa valmistua, jos vähän vilautetaan lainan lyhyennys mahdollisuus -porkkanaa tai opintoaika rajoitus -keppiä.
Lain säädännön populaaripuoli yleisesti ottaenkin perustuu siihen, että kansalaiset tietävät rangaistukset. Vihjaileva hallintokulttuuri kertakaikkiaan estää kertomasta suoraan syitä ja perusteluja lain säädännön taustalla.
Jokainen tietää, miksi taposta saa useissa tapauksissa vankeutta, mutta harvalle on kerrottu, miksi talousrikoksista saa pidemmän kakun. Ja niin edelleen.
Vihjailevan demokratian luonteeseen kuuluu se, että kansalainen on näennäisen vapaa tekemään juuri mielensä mukaan. Käytännössä hänen pitäisi tajuta tehdä johtopäätöksensä valtiovallan vihjeista, esimerkiksi avustuksen suuruksista, kepeistä ja porkkanoista. Nyt kansalaisen pitäisi tajuta lopettaa opiskeluja, perustaa firma ja ryhtyä it-alan luovaksi osaajaksi.
Mistä vihjailuun perustuva hallintokulttuuri on saanut alkunsa? Oma intuitio ja tietämys johdattaa minut valistukseen ja elitistiseen ajattelu traditioon. Ihmiset ovat keskimäärin tyhmiä, he eivät osaa olla vapaita, vaan heidä pitää pakottaa siihen ja ennen kaikkea heille on turha yrittää perustella - eivät he kuitenkaan ymmärtäisi. (Ei lähdettä, mielikuvia!)
Vielä pari vuotta sitten, olisin ollut ehdottomasti sitä mieltä että kansalaiset ovat tyhmiä, sillä perusteella, että suurin osa ihmisistä on tyhmiä. Punasiirtyhmän jälkeen, en enää ole vakuuttunut, onko meille varaa tuollaiseen elitismiin. Tyhmyyden toteaminen on yhtä tyhjän kanssa, ellei sille voi tehdä mitään - etenkin ellei sille halua tehdä mitään.
Vanhempi Vanhanen on hyvä esimerkki käsiään levittelevästä, turhanpäiväisen älymystö elitistismin mannekiinista. Vaikka hänen johtopäätöksensä olisivatkin oikeita, mitä ne vähänkään tieteellisin perustein arvioiden eivät ole*, ne ovat ehdottoman turhia, koska niiden avulla on parhammassakin tapauksessa mahdollista vahvistaa status quota, ei muuttaa maailmaa paremmaksi.
*) Hesarissa oli tänään hyvä, hillitty mielipidekirjoitus Tatu Vanhasen jotopäätöksiä vastaan. Siitä käy hyvin ilmi, kuinka kaukana Vanhempi Vanhanen on tieteentekemisestä.
Saa nähdä, miten pitkään valtiolla on varaa hakata päätänsä seinään älymystön elitismin hengessä. Ehkäpä ajat ovat muuttuneet sen verran, että peruskoulussa voitaisiin jo alkaa opettamaan hieman suuremmassa mittakaavassa demokraattisessa valtiossa elämämisen peruslainalaisuuksia.
Tällä hetkellä opetusohjelmaan kuuluva yhteiskunta oppi on lähinnä vitsi. Lukioassa jo melkein päästään asiaan, mutta historia-keskeinen lähestymistapa on ennemmin puuduttava kuin politisoitumiseen innostava.
Manifesti
Minä vaadin:
Enemmän ongelma-lähtöistä yhteiskuntaopin opetusta peruskouluun, lukioon, ammattikouluun sekä korkekouluihin.
Filosofien opetuksessa historia tulisi korvata argumentaatio teorialla, diskurssi analyysillä, moderneilla eettisillä teorioilla, ja ylipäätään nykyajassa kiinni olevalla ajattelulla.
Kenellä on oikeasti käyttöä Platonille, Aristoteleelle, Descartesille ja muille filosofian historian suurille karvapäille. Filosofian historia ja perinne on hyvä tuntea, jos filosofiaan tekee työkseen. Käytännön elämässä Platon merkitsee täsmälleen yhtä paljon kuin sähköjohdon resistenssin laskukaavan tietäminen sähkövaloa käyttäessä.
Analogia on sikäli huono, että läheskään kailla filosofeilla ei ole käyttöä Platonille (tai yhdellekään muulle historian suurelle kurakurkulle), siinä missä sähköalalla resistenssi-laskut taitavat kuulua perustyökalupakkiin.
Propagandan mustattu maine tulee puhdistaa ja piilovaikuttaminen (mainokset ja valtiollisen tason vihjailu) olisi syytä painaa unholaan.
Pelkään tosin pahoin, että vielä tällä hetkellä tämä on vuoroin utopiaa ja ironiaa. Sinänsä avoimesti poliittiselle yhteiskunnalle, joka ei ole merkkinahumun sokaisema, olisi varmasti tilausta.
Rfid - Sieg heil, pääoma!
Rfid (radio frequency identification) on tulossa kertoo HS tänään (24.8.). Rfid sirun ansioista tuotteen elinkaarta voidaan tarkkailla tehtaalta kaatopaikalle.
Tästä hyötyvä Helsingin sanomien käsittämättömän kritiikittömän jutun mukaan kaikki:
- Tehdas tietää tarkasti mihin tavara päättyy. Tuotanto ja jakelu tehostuu [Eli työntekijöitä tarvitaan vähemmän, jolloin saadaan näppärästi kustannussäästöjä. -APL].
- Rfid-koodin ansiosta kuljetusliikkeiden, vähittäisliikkeen ja kaupan varastokirjanpito helpottuu. [Eli työntekijöitä varastoista voidaan potkia pellolle. -APL]
- Kaupassa ostosten tiedot luetaan samalla kun ne työnnetään ostoskoriin. Ostokset voi maksaa näppärästi kannettavalla tai kännykällä. [Eli kassahenkilökunta voidaan siirtää kotistoon, ja pääoma tuottaa entistä parammin - harvemmille. -APL]
- Rfidin ansiosta jääkaappi osaa kertoa, jos jokin tuote on lopussa. [=Niiden, joilla on tähän varaa, tarvitsee miettiä entistä vähemmän tylsiä arkisia asioita kuten kaupassa käyntiä. Siispä teoriassa: Vapaajan vieton tehostumisen myötä myös työnteko tehostuu ja pääomat tuottaa paremmin. -APL]
On Rfid tunnisteissa sentään yksi hyväkin puoli. Nimittäin se, että tuotteiden kierrättäminen helpottuu, kun on mahdollista tunnistaa koneellisesti mistä materiaaleista tuote on valmistettu.
Helsingin sanomat ilmaisee tämän kaiken hyvin toiseen tapaa. HS yrittää epätoivoisesti uskotella lukijalle, että juttu on kriittinen kainolojutulla "Rfid:n pimeä puoli".
Kainojuttun todellinen luonne paljastuu viimeistää jutun loppupuolella olevista epäilijöitä syyttävistä ja fatalistisista sanamuodoista: "Turhien pelkojen hälventämiseksi ja yksityisyyden suojan takaamiseksi rfid:n leviämiseen olisi syytä varautua hyvissä ajoin normein."
Toisin sanoen kirjoittajan mielestä (1) rfid:iä on turha pelätä ja (2) rfid:n tuloa osaksi elämää ei voi estää. Itse pidän pelottavampana sitä fatalismia, jolla kirjoittaja vaikuuttaa lukijoita rfid-tekniikan vääjäämättömästä tunkeutumisesta arkeen: "Maailmalla on jo esimerkkejä siitä, että suuryhtiöt ovat joutuneet jarruttamaan rfid:n käyttöön ottoa asiakkaiden pelkojen vuoksi."
Anteeksi, mitä!? Pitäisikö suuryhtiöidenkö saada päättää, mitä ihmiset haluavat, pelkäävät ja käyttävät. Tämä taitaa olla taas sitä kärjelleen käännettyä markkinautopiaa, jossa tarjonta määrää kysynnän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti