Punatähdet, Taiteiden yö ja Russel

Eilen (25.8.) oli Punatähtien keikka. Punatähdet olivat tehneet ison läjän uusia iskeviä piisejä. Kuulemistani uusista piiseistä

Vorssan manifesti on ehkäpä suosikkini.

Tänään oli Taiteiden yö ja Pyryn muutto. Kävin kahlaamassa Tennispalatsin näyttelyt läpi. Osmo Rauhalan näyttely oli ainoa joka iski. Rauhalalla on ihastuttavan luonnontieteellinen tapa käsitellä ympäristöä ja luontoa koskevia kysymyksiä. Tennispalatsin jälkeen kävin kiertelemässä kirjakaupoissa. Olin vähällä osastaa Foucaultin Archeology of Knowledgen ja Pia Koposen improa käsittelevän kirjan (en muista nimeä). Maltoin mieleni. Kello 21.00 päädyin katsomaan nykytanssai Kiasman eteen. Kymmenen maissa lähdin auttamaan Pyryä hieman epäonnisesti edenneessä muutosta.

Mykistävin näky Taiteiden yönä oli sateen piiskaama Pohjois-Haaga. Pääkatu oli autio ja hiljainen - outo kokemus keskustan ihmispaljouden jälkeen. Sääli ettei siinä ollut mitään, mitä taide näkyisin tarkoittaa. Sateelta puuttui (asetettu) konteksti ja sen myötä kaikki.

Päiväannos filosofiaa

Luin vihdoin Russelin artikkeli "Miksi en ole kristitty". Vielä pari vuotta sitten olisin ollut siitä innoissani. Minulla ei olisi ollut juuri mitään lisättävää Russelin sinänsä napakaan retoriikkaan.

Nyt - en oikein tiedä, miten tekstiin tulisi suhtautua. Siinä on paljon hyvää, mutta samalla se on paikka paikoin sanalla sanoen naiivi.

En tiedä missä määrin Russel tahallaan yleistää, missä määrin tekstissä näkyy 1920-luku ja missä naiivius on tahatonta. Esimerkiksi on hämmentävää, ettei Russell halua erotella kristittyä kirkkoinsituution jäsenenä ja kristittyä yksilönä, subjektina. Russell yleistää todella surutta, eivätkä kaikki yleistykset oikein kestä tarkempaa arviota.

Toinen seikka, mikä minua Russellin tekstissä rasittaa, on se, ettei siinä millään tavalla kyseenalaisteta omia lähtökohtia. Russell tuskin edes huomaa, ettei hänkään lähde aivan tyhjältä pöydältä vailla uskoa mihinkään. Tekstissä tiede asetetaan (loogiselle positivismille tyypilliseen tapaan) epäilyksen yläpuolelle tai sen taakse. Nähdäkseni tieteen etu uskontoihin nähden on se, että se on aina lähtökohtaisesti kyseelaista ja kyseenalaistettua.

"Uskonto perustuu mielestäni ensisijassa ja pääasiallisesti pelkoon. [...] Pelko on koko asian perusta - mystillisen pelko, vajavaisuuden pelko, kuolemanpelko. Pelko on julmuuden äiti, ja siksi ei ole mitään ihmettelemistä, jos julmuus ja uskonto ovat kulkeneet käsi kädessä. [...] Tässä maailmassa alamme nyt vähän ymmärtää asioita ja hiukan tehdä itsemme niiden herraksi tieteen avulla, joka on voimalla painanut tietään askel askeleelta kristillistä uskontoa vastaan, kirkkoja vastaan ja kaikkia vanhoja määräyksiä vastaan. Tiede voi auttaa meitä pääsemään tämän raukkamaisen pelon yli, jossa ihmiskunta on elänyt niin monia sukupolvia."(Russel, Miksi en ole kristitty.)

1. Väite siitä, että uskonto perustuisi pelkoon on sanalla sanoen epäuskottava. Ehkäpä tilanne 1920-luvun Lontoossa oli hyvin erillainen kuin suomessa. Itse ajattelen, että uskonto perustuu traditioon sekä vetoaviin ja puhutteleviin myytteihin/tarinoihin. Pelko on toissijainen motiivi uskomiseen.

2. Russelli ylistämän tieteen voisi samalla tapaa sanoa perustuvat pelkoon: erehtymisen, valheen ja uskomisen pelkoon.

3. Jälkiviisaasti voinee sanoa, ettei tiede ole juurikaan auttanut pääsemään pelkojen yli, päin vastoin se on tuottanut suunnattoman määrän uusia pelkoja, joita ei aikaisemmin olisi osattu edes kuvitella. Nykyisin ihminen osaa pelatä viruksia, terrorismia, ammattirikollisia, ydinsotaa, liikenneonnettomuuksia, tietoturvaa, ylipainoa ja ties vaikka mitä.

Ehkäpä ennätän jossain vaihessa analysoimaan tekstiä ajan ja ajauksen kanssa. Nyt menen nukkumaan.