Valtio epäjumalana

Löysin Näin puhuu Zarathustran divarista todella tyylikkäänä hyväkuntoisena kovakantisena laitoksena. Käännös on vuodelta 1907 ja ulkonäkökin noudattelee 1900-luvun alun tyyliä (valitettavasti painovuodeksi sanottiin MCMLXX). Hinta, 5 euroa oli sen verran vähän, etten voinut jättää kirjaa divariin lojumaan.

Yllättävää. Ensimmäisen 50 sivun perusteella kirja vaikuttaa suorastaan loistavalta. Olen muistaakseni joskus yrittänyt lukea sitä, mutta raskassoutuinen tyyli, hankalat ajatukset ja vielä hämärämpi päähenkilö olivat silloin minulle liikaa.

Nyt hourupäinen, ateisti fanaatikko Zarathustra vaikutta oikein sympaattiselta henkilöhahmolta ja minun on helppo samaistua häneen. Samalla minun on helppo olla monessa kohtaa erimieltä. Esimerkiksi ajatus yli-ihmisestä on minulle edelleen hämärä ja outo. Sitä vastoin ajatus viimeisestä ihmisestä ja siitä, kuinka mitätön tuo pienten nautintojen ylivarovainen ja päämäärätön hedonisti on, on rautaista asiaa.

Valtiaat ja valtaistuimet

Luin juuri kohdan, jossa Zarathustra (ja Nietzsche) parjaa valtaistuimia ja valtiota ylipäänsä. Ajatuskulku on harvinaislaatuisen ajankohtainen.

"Katsokaa, kuinka ne kiipeävät, nämä nopsat apinat! Ne kiipeävät toistensa yli ja reuhtovat itsensä siten lokaan ja syvyyteen. [...] heidän hullutensa se on - ikäänkuin onni istuisi valtaistuimella! Usein istuu loka valtaistuimella - ja usein myös valtaistuin loassa!"

Kuulostaako tutulta? Aivan liian tutulta? Esimerkkejä nousee julkisuuteen tuon tuosta, viimeisimpänä USA:n presidentin vaalikohu.

On hämmentävää, kuinka vähän painoarvoa Ylen uutisissa annettiin 500 000 ihmisen mielenosoitukselle Bushia vastaan ja kuinka paljon Bushin vaalikekkuloinnille ja puheille. Voi vain ihmetellä, miksi Bush saa jopa puheaikaa Ylen uutisissa, mutta mielenosoittajat tai Kerry eivät ole eivät ole saaneet. Kerrylle itselleen ei ole suotu puheaikaa lainkaan, hänen kannattajansa ovat saaneet sanoa sanan tai pari. Bushin suhteen on toisin. Hänen kannattajistaan (sikäli kuin muistan) ainoastaan Dick Cheney on päässyt puhumaan suomalaisille.

Onko Ylellä muuta syytä olla näinkin paljon Bushin puolella kuin se, että jenkkimediat tuottavat Bushista helposti suomalaisille käännettävissä olevaa materiaalia ja että YLE on sanalla sanoen liian laiska edes yrittääkseen harjoittaa hyvää, tasapuolista journalismia. Voisiko olla niin, että YLE pyrkii vain säilyttämään status quon ja sysää sitä horjuttavat voimat marginaaliin? Siinä ei kai olisi mitään epätavallista. Vastaavanlaisen turvallisen valinnan YLE teki Pohjois-Ossetian verilöylyn uutisoinnissa tänään. Ainoastaan Imperiumin, Venäjän kasvottoman valtiokoneiston ääni kuului (riippumatta siitä kuka puhui) tänään puoli yhdeksän uutisissa. Terroristit olivat "roistoja" ja fanaatikkoja, jotka ainoastaan halusivat kuuluvuutta omalle aatteelleen.

Hypoteesi: Jos sattuisi käymään niin onnettomasti FSB paljastuisi verilöylyn aloittajaksi, se haudattaneen parilla lyhyellä rituaalin omaisella lauseella ja koko tapauksen annetaan unohtua. Imperiumia, yhtenä valtio-hirviönä ei saa loukata, ellei se koidu valtiohirviöiden rodun parhaaksi. Kun koho laantuu, suomalaiset omaksuvat venäläiset fatalistisen asenteen elämään ja sanovat "Vot, sellaista elämä on." (R. Kapuscinski: Imperiumi) Saattaa olla, että moni on näin jo itselleen sanonut. Se on oikeastaan pelottavan helppoa. Ei kulunut kovinkaan montaa päivää edellisestä vastaavasta verilöylystä Venäjällä (Moskovan Oopperassa), kun asia oli käytännössä unohtunut. Estonian uppoamisen jälkeen parin päivän suruajan jälkeen oli täysin korrektia todeta "vot, sellaista elämä on" - suorastaan suotavaa.

Kyynisyydestä on tehty vaivatonta ja tuskatonta, välittämisestä vaivautunutta ja tuskallista. Välittäminen edellyttää nimittäin osallistumista, kykyä säälin ja huonoa omatuntoa (esimerkiksi siitä, ettei jaksa jäädä kuuntelemaan Amnestyn tai Unicefin rahanruinaajien puheita tai ettei ole aikeissa osallistua tempauksiin).

Välittäminen implikoi säälin, uhrimielen ja halun antaa vähästään vielä vähän enemmän. Todella valitettavaa, koska minä haluaisin välittää ja mutta hinta taitaa olla liian korkea tällä hetkellä ja tässä elämän tilanteessa. En siksi toiseksi ole vakuuttunut säälin autuudesta. Olen liian nietzscheläinen herkutellakseni kuvilla nälkäänäkevistä lapsista tai kidutetuista vangeista. En halua ostaa hyvää omatuntoa rahalla vaan ajatuksilla ja teoilla. Haluan muutoksen ilman sääliä, halveksuntaa ja alentamista. Ehkä olen liian idealistinen - kuten myös Nietzsche, mutta vastoin kuin N. saatan joutua harkitsemaan idealismiani uudestaan tosiasioiden edessä. Moraalia ja eettisyyttä koskevissa asioissa nihilisti joutuu kärsimään vakaumuksestaan: Hän ei voi hyväksyä mitään ja hänen on hyväksyttävä kaikki. Hänen on määritettävä hyvä yhä uudelleen, sillä perusta hyvälle kuolee elettyään vain hetken.

"'Maan päällä ei ole mitään minua suurempaa: jumalan järjestävä sormi minä olen" - näin tuo hirviö [=valtio] karjuu. [...] Niin, teitäkin se arvaa, te vanhan jumalan voittajat! Te olette väsyneet taistelussa, ja nyt teidän väsymyksenne palvelee uutta epäjumalaa."

Miksi USA:n presidentin vaalit näkyvä niin selvästi Suomen valtamedioissa? Onko niillä suurtakaan merkitystä keskiverto suomalaiselle? Tuskinpa vaan, etenkin kun uutisointi painottuu vahvasti henkilöihin ja heidän persoonallisuuteen. Heidän ajamansa politiikka on selvästi sivuasia. Keskeisempää Suomen valtamedioissa on se, että Bush on vahva johtaja, kuin se, että hän aikoo jatkaa ennakoivan sodan -politiikka. Kerrystä mieleeni on painunut vain veteraanitausta ja se, ettei hän ole "yhtä vahva johtaja kuin Bush".

Sivumennen mainiten: Mistähän mahtaa löytyä seuraava Ihmiskunnan Vihollinen ennakoivan sodan alttarille? Naapurimaa Iran voisi olla aika hyvä arvaus, sehän on näppärästi Irakin ja Afganistanin välissä, piilottelee varmasti terroristijohtajia ja uhkaa Yhdysvaltojen turvallisuutta mahdollisuudella kehittää ydinase.

Kansa tarvitsee epäjumalan, jota palvoa. Suomalaiset poliitikot ja julkkikset eivät enää riitä eikä Suomi valtiona ei ole ollut tarpeeksi aikoihin. Isänmaa on kokenut inflaation. Olemme osa globaalia maailmaa - mutta eihän sitä voi palvoa, moinen saattaisi jopa johtaa ajatukseen, että myös kehitysmaat ovat osa globaalia maailmaa. Jumalan on oltava kaunis, kehitysmaat eivät sitä ole.

USA kelpaa (epä)jumalaksi ja USA:n presidentin vaalit (epä)jumalan manifestaatioksi. USA on riittävä kaunis, eikä rumaa puolta ole pakko katsoa. (Siinä missä kehitysmaathan ovat jotain liian rumaa, eikä kaunista puolta ole pakko katsoa.)

Nietzsche kirjoittaa harvinaisen osuvasti myös kyynisyyteen kannustavasta mediasta: "Katsokaa näitä tarpeettomia! Sairaita he ovat aina, he oksentavat sappensa ja sanovat sitä sanomalehdeksi. He nielevät toisensa eivätkä voi edes toisiaan sulattaa."

Media on pakkomielle tiedostaa kollektiiviset vääryydet, pelot, uhat ja vaarat, ja samalla yritys peittää ne. Media tuottaa kauneutta (=totuuden), kieltämällä kauneuden ja näyttämällä ruman.

PS. Nietzschen kirjoitustyyli ja ajattelutapa ovat jotain herkästä tarttuvaa. En minä yleensä näin nietzscheläinen ole. Tässä kirjoitus foorumissa on se hyväpuoli, että voin myöhemmin kumota itseni eikä siinä ole mitään outoa tai kummallista.

Taittamista, taittamista ja jotain valmistakin

Olen minä tehnyt muutakin kuin ajatellut ja lukenut Nietzscheä.

Taitoin SavOn fuksiläystäkkeen sekä fuksijulisteen. Eilen läystäke laitettiin kokoon talkoovoimin. Kopiokone painokoneeni tuotti rumaa jälkeä. En ollut osannut ottaa huomioon sitä ja paikka paikoin sivunumero jäi melkein sivun ulkopuolelle. Kopiokone vaatii näemmä aivan käsittämättömän isot tulostusmarginaalit.

Fuksijuliste sitä vastoin oli iloinen yllätys. Aleksandriasta löytyi suhteellisen huokea väriprintteri (10 kopiokopiokortti sykäystä per arkki = ~ 70 senttiä), joka tuotti todella hyvää jälkeä.