Fukseus ja fuksitoimikuntalaisuus on yllättävän vaikea yhdistää. Olen näemmä epäuskottava fuksiksi. En malta olla hiljaa siitä, että tiedän aika paljon yliopistosta, HYY:stä ja kaikkesta, mikä liittyy noihin järjestöihin. Tästä syystä en voine syyttää tuutoriani siitä, ettei hän salli minulle fuksin tietämättömyyttä, eksyneisyyttä ja haurautta. Toisaalta, mikäpä minua estää syyttämästä häntä moisesta paitsi ehkä nihilistin omatunto?
Sinänsä kiintoisaa: Humanistisen tdk:n fuksiesitteissä korostettaan, että kaikki on enemmän tai vähämmän vapaaehtoista. Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan läpysköissä vähintään puheen sävy - jos ei mikään muu - antoi ymmärtää, että kaikki on enemmän tai vähämmän pakollista.
Itse olen tosin päättänyt osallistua suurimpaan osaan fuksitapahtumista ja olla "hyvä fuksi", oli se kuinka vapaaehtoista tahansa.
Miksikö? Lähinnä huvin vuoksi ja mielenkiinnosta. Ainakin viisi vuotta sitten fuksina oli hauskaa. Fuksitilaisuukssa tapasi uusia ihmisiä sekä oppi jotain uutta ihmisistä ja elämisestä. Toiseksi, ilmaistakseni asian teoreettisesti, minua kiinnostaa nähdä, miten filosofian laitos rakentaa identiteettejä ja myyttejä. Mitä Helsingissä tarkoittavat "olla filosofi" ja "olla filosofinen"? Fuksitoiminta on erinomainen mahdollisuus nähdä myytit ja identiteettikoneisto läheltä siinä, missä tähän asti olen tarkaillut niitä selvästi kauempaa.
Sunnuntaina oli ensimmäinen vapaaehtoinen teoreettisen filosofian fuksitapaaminen. Yritin kyllä lähteä kotiin viimeisellä bussilla, mutta - tämä saattaa kuulostaa selittelyltä - bussipysäkin merkki oli kadonnut. Aamulla kymmenen aikoihin paikalle oli ilmestynyt upouusi bussikatos. Vanha kyltti taisi olla ojan pohjalla.
Koska epäonnistui kotiin lähtemisessä jäin tuutorini (Solja Koveron) luo juomaan olutta. Sitä oli jääkaapissa parikymmentä tölkkiä ja Dilemma tarjosi. Solja itse tyytyi pariin tölkkiin ja siiryi nukkumaan (jo) kello 1. Jatkoin oluiden ryystämistä Soljan elokuvista palanneen poikaystävän, Tanelin kanssa aamuun asti.
Illan ja alkuyön puheet koskivat pääasiassa opiskelua. Soljan mentyä nukkumaan puhuimme Tanelin kanssa aluksi sivistyneesti filosofiasta ja kirjallisuudesta - lähinnä Lacanista, Bodiousta, Bohmista ja Beckketistä. Aamulla olimme ennättäneet politiikkaan ja siihen pisteeseen, että väitin provokatiivisesti olevani "ratiofasisti" ja Taneli vannoi lukuisien punaisten käsitteiden nimiin. (Älkää muuten suotta tarkastako sanakirjasta, mitä "ratiofasisti" merkitsee. Olen itse keksinyt koko käsitteen.) Minulla oli oikein hauskaa. Toivottavasti myös muilla oli - kevyeen kenttäkekkuliin ynnä provokaatioon sotkettu ironia on vaarallinen lelu.
Vähän kyllä hävettää. Ei missään nimessä siksi, että jäin puolituntemattoman ihmisen luokse juomaan olutta, kun en ennättänyt bussiin - se on kunniakasta, miehuullista ja ennen kaikkea boheemia - vaan siksi, että Tanelilla oli seuraavana päivänä synttärit. Lienee kohtelista pariskunnille "syntymäpäiväaamurauha". Esitän tässä julkisen anteeksipyynnön. (Ei ole täysin mahdotonta, että tämä saattuu anteeksipyynnön kohteiden silmiin, vaikkakin ehkä epätodennäköistä.)
Maanantaina siirryin filosofian fuksiesittelyistä ja kampuskierrokselta fuksimateriaalin suunnitteluun vinnille. Sen jälkeen kävin luennolla kuulemassa totuuksia viestinnän lainsäädännöstä. En muista enää mitä aihetta siellä käsiteltiin, koska olin ensimmäisellä puoliskolla enemmän kuin nukahtaa ja toisellakin puoliskolla olin vain vähän pirteämpi. Lopulta siirryin Kuppala-opiskelijatilan kautta kotiin taittamaan fuksilehteä.
Nytkin minun pitäisi taittaa fuksilehteä, mutta luovatauko lienee kohdallaa. Olen kuitekin taittanut sitä koko päivän (pl. luento 16.30-19.45).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti