Tänään en ole tehnyt juuri yhtään mitään. Yritin lähteä luennolle ja mennä kuntosalille, en onnistunut. Sain sentään potkittua itseni lenkille illalla, mutta se on pieni lohtu.
Hullut päivät
Löysin tieni Osakunnalle aamulla hieman päälle kahdeksan. Tie kulki kaupan kautta ja Stockmannin ohi. Kävin ostamassa itselleni hieman aamupalaa – tylsää ja arkista.
Sitä vastoin Stockmannin ohitus ei ollut tylsä ja arkinen kokemus. Stockmannin joka ainoalla ovella oli suhteellisen pitkä jono. Olin kyllä kuullut, että Stockmannin Hulluilla päivillä on tungosta ja käsittämätön määrä kulutushysteriaa. Tämä oli jotain mitä en osannut odottaa. Mikä ihme saa ihmiset kokoontumaan Stockmannin ovien eteen kello 8.00 keskiviikko aamuna?
Kansakunnan henkinen terveyden tila on selvästikin heikompi kuin toivoin. Pitäisi varmaan alkaa puhumaan vakavissaan "monetadeterminismi" (etym. moneta ~ raha, determinare ~ asettaa rajat). Ihmiset eivät suinkaan mene Hulluille päiville, koska he haluavat sieltä jotain sellaista "jota tarvitsevat" tai "jota kuvittelevat tarvitsevansa". Raha ei ole enää vain väline, siitä on tullut syy. Ihmiset menevät Hulluille päiville, koska heillä on rahaa ja raha sanoo: "käytä minua mutta käytä harkiten ja hyvin". Hullut päivät on kanava, jonka kautta raha voi toteuttaa itseään.
Hullut päivät –ilmiötä ei voi selittää rationaalisen toimijan idean kautta. On ehdottoman epärationaalista jonottaa kello 8.00 Stockmannin oven edessä, jotta pääsee ryntäilemään mukamas tosi hyvien tarjousten perässä terveytensäkin uhalla. Tämän kaiken lisäksi Hullut päivät halventaa ihmisarvoa. Kuulutuksen "nyt alusvaate osastolla supertarjous: Kolme paria Aunimaattom sukkia vain 2,99e. Tarjous voimassa vain seuraavan 15 minuutin ajan", funktio on likipitäen sama kuin karjanajossa käytettävän piiskan. Sen avulla aivotonta ihmismassaa juoksutetaan paikasta A paikkaan B. Ainoastaan logiikka on asteen verran kierompi ja ilkeämpi.
Sen asemesta että ihmismassaa ohjailtaisiin rehdisti tervehenkisellä ruumiillisella kurituksella, Stockmann käyttää hyväkseen syyllistämistä, vihjailua, ehdollistamista ja ihmisten luontaista heikkoutta. Supertarjous tarkoittaa suunnilleen samaa kuin "jos et osta tuotetta tähän hintaan olet typerä tai tuhlari". Suomalaisessa kulttuurissa ei sovi olla typerä eikä tuhlari. Vaikka varat riittäisivätkin ihmisarvoiseen kuluttamiseen, sosiaalinen paine ajaa Hullujen päivien kaltaiseen karjanajoon.
Harkitsen nyt vakavasti sitä, että menen jonain päivänä tarkkailemaan ihmisten käyttäytymistä ihan paikan päälle.
Roolipeli itse tuntemuksen ja oppimisen välineenä
Menin lupaamaan muuan kaverilleni, että tutustun Elämäntapaliiton valistustarkoituksiin tarkoitettuun roolipeliin ja kommentoin sitä. Luin tänään Vinnillä ensimmäisen kahdesta oppaasta, mitä minun pitäisi kommentoida. Olin suunnitellut tekeväni jotain aivan muuta. Olin ihan oikeasti aikeissa mennä Saksan tunnille, mutta kun kello tuli kymmenen ja lähtö häämötti, Vinnin juuri korjatut Funkkis-kalusteet tuntuivat verrattain paljon paremmalta vaihtoehdolta kuin Päärakennuksen vanhanpuolen kolkko luokkahuone, kovat penkit ja helvetin tylsä lakisaksa. Vaikka EU jonkin verran kiinnostaakin, en silti jaksa innostua pänttäämään mitähän jonkin direktiivi oikeastaan sanookaan, en etenkään saksaksi.
Palatakseni aiheeseen: Jotakin materiaalin tasosta kertoo johdanto luvusta löytyvä (puolitahattomasti) hulvaton väite: "Elämäntapaliitossa on kehitetty oppimismenetelmä, roolipeli". Tuon luettuani, tiesin työntäneeni käteni syvälle - jätänpä sanomatta minne.
Ensinäkin "roolitarina" olisi menetelmälle parempi nimi. Roolitarinanakin menetelmä on naiivi ja kehittymätön eikä tekstin tasossakaan ole paljoa kehuttavaa. Päällimmäisin ajatus tällä hetkellä on, että Elämäntapaliiton roolipeli vaatii vielä todella paljon työtä, jos siitä aikoo saada oikeasti hyvän.
Toiseksi tämä "roolipeli" toimisi paremmin, jos sen perustana olisi improvisaatio, teatteri, larppaaminen, pöytäroolipelaaminen tai melkein mikä tahansa muu käytännönläheisempi ala kuin sosiaalipsykologia tai kasvatustiede.
Onhan se tietysti hienoa, että tieteellisesti teoriasta yritetään tällä tavalla kehittää käytännön sovellutus, mutta tällä kertaa toteutus on aivan liian abstrakti ja etäällä "oppilaan" elämysmaailmasta.
Saatan hyvinkin kommentoida Elämäntapaliiton roolipeliä enemmänkin täällä kunhan saan luettua myös toisen oppaan. Toivon ja odotan, että se on edes asteen verran parempi ja järkevämpi kuin tänään lukemani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti