Yritin tänään jotain sellaista, mitä en ole koskaan aiemmin yrittänyt. Testasin voisinko saada nyhdettyä itselleni aikaa aamuyöstä. Kesällä testasin pariinkiin otteeseen hieman samaa toisin päin. Valvoin yön ja luin. Kun minusta vihdoin tuli virallisesti ihmistieteilijä, pakkohan minun oli koettaa muuan ihmistietelijä klisettä: yötä-myöten-lukemista. Koska en ole valtiotieteilijä vaan huministi, tyydyin vain kahden yön mittaiseen kokeeseen. Välissä oli lepopäivä. Suosittelen samaa muillekin.
Savolaisen osakunnan funkkishuoneet sohvat tarjoavat antoisien lukuhetkien lisäksi mahdollisuuden pienimuotoiseen valaistumiseen. Omat pienet valaistumiskokemukset tapahtuivat aamuyöstä kolmen ja neljän välillä. Siihen aikaan silmät eivät millään meinanneet pysyä auki. Olin laittanut kännykkäni herättämään noin puolentunnin välein, ettei "hyvää" lukuaikaa valuisi kohtuuttomasti hukkaan.
Juuri kun olin vajonnut suloiseen tajuttomuteen kännykkä pakotti räväyttämään silmät auki. Ensimmäinen asia, mitä siihen aikaan sohvalla herätessään näkee, on katon suhteellisen kirkas loisteputkilamppu. Hetkeen ei tajua väsymyksen takia, missä oikein on. Kun samaan aikaan näkökentän täyttää liki sokaiseva loiste ja tajunnan herätyskellon tuottama addrenaliini piikki, kokemeus on lähinnä ekstaattinen. Kokemuksen voi toistaa kolmesta neljään kertaan yössä. Sen jälkeen ainakin minä olin niin väsynyt, etten enää jaksanut.
Kokemusten perusteella luettavan kirjan raskaus vaikuttaa käänteisesti valaistumisen laatuun. Itse sain parhaat fibat Douglas Kellnerin Mediakulttuurilla mutta Stuart Hallin Identiteetti oli minulle hieman liian raskaskasta.
Sivummenen mainiten: pääsin tentin johon luin Vinnillä läpi kunnialla. Siitä tuli 2+.
Palaan tähän päivään: Heräsin klo 4.00. Herätys ei ollut millään tapaa ekstaattinen kokemus. Olin vain jumalattoman väsynyt. Epäilen syyn olevan siinä, ettei minulla ole katossa kirkasta loisteputkilamppua. Yritin herätä sen verran, että saisin tehtyä jotain. Läpsin itseäni kevyesti poskille. Ei onnistunut. Nousin sängystä. Huijuin. Harkitsin hetken vakavasti päällä seisomista mutta tulin varsin pian siihen tulokseen, että se olisi hätävarjelun liioittelua.
Päätin kuitenkin ottaa hieman tavanomaista kovemmat keinot käyttöön. Katsoin aamupalaa syödessäni tv-uutiset ja aamupalan jälkeen A-talkin. A-talk oli kai sittenkin liikaa. Olisi kannattanut valita A-Studio, A-Piste tai Atlas, niissä on tyypillisesti enemmän unihiekat karkottavaa toimintaa. Muistan juuri ja juuri A-talkin aiheen: Turkin liittyminen EU:hun. Jossain vaiheessa taisin vajota takaisin suloiseen tajuttomuuteen. Luultavasti tehokkaampi keino herätä olisi ollut paeta kauas sängyn suloista.
Loppujen lopuksi myöhäistyin klo 8.15 alkavalta tunnilta (nukuin pommiin =) ja kirjoitin ne kaksi graduani käsittelvää spostia, jotka olin aikeissa kirjoittaa aamuyöstä, aamupäivällä (graduni ohjaajalle ja kandintyön tarkastajalle). Yritin käydä kuuntelemassa matemaattista logiikkaa, mutta en saanut ensimmäisestä tunnista juuri mitään irti. Olin liian väsynyt. Päätin jättää toisen tunnin väliin ja kirjoitin sen asemesta sähköpostiviestejä. Tekoälyn luennot pystyin yllättäen hereillä melkein kivutta. Aihe kiinnosti: toisella tunnilla puhuttiin pelien tekoälystä.
Menin tekoälyn luennon jälkeen capoeira-treeneihin. Koska treenit olivat suhteellisen kevyet, kävin niiden jälkeen tekemässä kevyen jalkasarjan salilla. En uskaltanut mennä kotiin treenien loppumisen jälkeen, vaan suuntasin Aleksandriaan kirjoittamaan rästiin jäänyttä referaattia. Sain kuin sainkin sen kirjoitettua. Päätin rustata tämän merkinnän ennen kuin oikoluen sen ja siirryn osakunnalle lukemaan lehden ja juomaan kahvia (tai teetä).
On tuntunut uskomattoman hyvältä tehdä yli 12 tuntista päivää - olkoonkin, etten ole koko ajan opiskellut ahkerasti. Viime aikoina on tullut lorvailtua vähän turhankin paljon.
Valitettavasti yli 12 tuntiset työpäivät eivät johda valaistumiseen vaan pidemmän päälle lähinnä harmaaseen olotilaan, jossa mikään ei jaksa kiinnostaa. Epäilen tosin, että siihenkin auttaisi tasaisin väliajoin nautittava loisteputki-valaistuminen.
***
Hmmm... kiintymykseni loisteputki-valaistukseen saattaa muodostua ongelmaksi. Mitä jos jossain vaiheessa loisteputki-valaistuminen ei enää riitä ja alan etsimään kovempaa tavaraa. Ehkä ensin testaan Helluntai-herätystä siitä tie johtaa auttamatta New Ageen tai johonkin muuhun vastaavaan kovaan kamaan. Miten käy vakaumuksellisen ateismini? Huonosti!
Ehkä minun pitäisi hakeutua hoitoon. Pelkään tosin, ettei minua oteta todesta: "hei tuota, minulla on pieni ongelma. Taidan olla koukussa loisteputki-valaistumiseen..." "No se on sellainen juttu, että kun valvoo ja lukee myöhään ja makaa sohvalla huoneessa, jossa on loisteputki suoraan pään päällä..." Ei toimi. Se siitä hoidosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti