Hyvä tapa jatkaa blogin rustaamista muutaman kuukauden hiljaiselon jälkeen on kommentoida vanhaa ja liki puhki pureskeltua aihetta: Smash Asem -mielenosoitus, poliisin ennaltaehkäisevä toiminta ja ministeri Rajamäen näkemykset. Tosin rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, etten ole seurannut, mitä aiheesta on kirjoiteltu.
Raivostuttavan mustavalkoinen aihe. Pääasialliset kannat kai ovat että, poliisin toiminta oli liioiteltua ja että poliisin tehtävä on ehkäistä levottomuuksien syntyminen mieluummin enemmin kuin myöhemmin - ikään kuin tilanne olisi noin yksinkertainen ja suoraviivainen.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että poliisin toiminta oli liioiteltua ja että poliisin yksi tehtävä on taltuttaa mellakat ennen kuin ne ovat leimahtaneet täyteen liekkiin. Poliisin toiminta oli liioiteltu täsmälleen samasta syystä kuin Jenkkien ennakoivan iskun strategia on liioittelua – tai sanotaan enemminkin ideologisesti mädäntynyttä politiikkaa.
Ennakoivan iskun mädänneisyys piilee sen logiikassa: ainoa tapa estää levottomuuksien syntyminen on väkivalta niitä toisia vastaan. Ennakoivan iskun strategia edellyttää vihollisen, jonka kanssa ei ole mahdollista eikä edes mielekästä keskustella. Lopputulos on systeemi, jossa raja vainoharhaisuuden ja ongelmiin ennalta reagoimisen välillä hämärtyy lopullisesti. Tarkasti ottaenhan ongelmiin ei tällöin pyritä reagoimaan millään tavalla - ne pyritään tuhoamaan ennen kuin reagtiolle on tarvetta.
Tähän asti sananvapauden yksi peruspilari on ollut se, että uhoa ei vielä tulkita todelliseksi uhaksi. Näinköhän se on romuttumassa terrorismin ja rikollisuuden vastaisen sodan nimissä ja korjautumassa kontrolliyhteiskunnan teesillä "uho on aina uhka yleistä järjestystä vastaan".
En väitä, että kontrolliyhteiskunta olisi yksiselitteisesti huono asia. En kuitenkaan osaa innostua siitä yhtä paljon kuin esimerkiksi ministeri Rajamäki tämän päivän (17.9.2006) Hesarissa:
"[Lontoossa pidetty epävirallinen kokous] totesi, että EU:n tulisi erityisesti ehkäistä unionin omien kansalaisten radikalisoitumista ja värväystä terroristiryhmien jäseniksi. Se tarkoittaa, että on lisättävä internetin seurantaa ja haettava tapoja puuttua toimintaan, jonka tavoitteena on lietsoa vihaa ja suunnitella joukkomurhia."
Toivottavasti Rajamäki puhui tässä vain ja ainoastaan terrorismin torjunnasta – siihen konteksti viittasi. En osaa sanoa miksi, mutta minulla tuli tuota lukiessa mieleen, haluaisiko Rajamäki luokitella kansalaisaktivistit ja anarkistit terroristeiksi, joiden kanssa ollaan jo sodassa.
Sivumennen mainiten en usko, että missään on merkittävissä määrin toimintaa, jonka tavoiteena on lietsoa vihaa. Sitä vastoin toimintaa, jossa vihan lietsominen on keino kohti huonosti argumentoituja ja häilyviä päämääriä, on vaikka kuinka. Ministeri Rajamäen puolustelema poliisin toiminta Smash Asem -mielenosoituksen alkumetreillä kuuluu valitettavasti tähän kategoriaan. Ainakaan se ei lisännyt anarkistien ja aktivistien luottamusta ja kunnioitusta systeemiä kohtaan, vaan systeemistä tuli monien aktivistien silmissä asteen verran suurempi vihollinen. Täysin laillista ja suotavaa vihanlietsontaa?