Tekosyitä kirjoittamattomuuteen

Joululomalla tuli näemmä kirjoiteltua aika vähän tänne. Ylipäätään olen nyt selvästi jäljessä tavoitteestani kirjoittaa pari sivua per päivä. Epäilen suuresti, että isännyys kausi ei ainakaan auta pitämään tavoitteesta kiinni, mutta voihan sitä aina yllättää itsensä.

Tässä on kyllä paikka selitykselle.

Alkuosa joululomasta kului pelaillessa vanhojen Varkaus-kavereiden kanssa lauta-, strategia- ja roolipelejä. Pyrkimyksenä oli pelata mahdollisimman paljon, eli yli 12 tuntia päivässä. Siinä ei enää jäänyt aikaa päiväkirja merkinnöille.

Pian Joulun jälkeen – vastoin puheita ja suunnitelmia – useimmat Varkaus-kaverit olivat siirtyivät Varkauden harmaalta alueelta jälleen kaidalle tielle opiskelumaailman rientoihin tai valmistelemaan uutta vuotta. Minä taas jäin Varkauteen. Periaatteessa minulla olisi ollut silloin aikaa kirjoittaa vaikka kuinka – mutta ilmipiiri ja olotila olivat täysin älyllisesti stimuloimattomia. Olin perin tyytyväinen, että sain sentään luettua loman aikana kirjaa ihan kannesta kanteen (Bohmin On Creativity ja Chomskyn Ideaologia ja valta I). Tavoitteena oli tosin saada luettua vielä kolmaskin kirja, Riku Jutin Johdatus metafysiikkaan. Se ei enää luonnistunut.

Tilanne olisi tietysti ollut hieman toinen, jos välissä ei olisi ollut uutta vuotta. Juhlin uutta vuotta Jyväskylässä. Tapauksessani uuden vuoden vietto koostui Opinkivessä saunomisesta ynnä bileistämisestä ja käsittämättömästä krapulasta. Moinen söi käytännössä kaksi päivää tehokasta työaikaa, mutta opetti toki paljon.

Jos uskoisin yliluonnolliseen, epäilisin lauantain voimarikkaan krapulan oleva jumalallinen varoitus isännyyskauden vaaroista ja viettelyksistä – ja vaikka olenkin vakaumuksellinen ateisti saatan ottaa tuon varoituksen melkein vakavasti. En nimittäin juonut mitenkään epänormaalin paljon. Monesti olen juonut vielä enemmän ja saanut tuskin mainittavan krapulan. Menin joka tapauksessa Jounin ja Vesan kanssa Jounin kämpälle nukkumaan siinä kolmen neljän maissa. Itse olin vielä lähdön paikkeille kovasti juhlatuulella, mutta lähinnä koska laskuhumala varoitteli jo tulostaan, päätin lähteä. Toinen merkittävä syy lähtöön oli se, että muuan Varkaus-kaverin ihastus meni ihastumaan minuun. Lähteminen oli otaksuakseni paras tapa välttää kaikki potentiaaliset ihmissuhdesotkut ja kuitata ikävällä tapaa mieleen noussut ajatus "voi vittu, taasko!?" asianmukaisella tahdikkuudella.

Uutisten viihdekäyttäjien kärsimykset

Kolmas syy siihen, etten saanut kirjoitettua oli – kuten jo mainitsin – älyllisesti heikosti stimuloiva ilmapiiri ja olotila. Tämä saattaa kuulostaa kyyniseltä ja julmalta mutta tosiaasia on, että kaikki kaltaiseni uutisten viihdekäyttäjät kärsivät suunnattomasti Aasian katastrofin tuottamasta yksipuolisesta uutisoinnista. Mielestäni on täysin kohtuutonta uhrata koko viikon uutiset yhden ja saman asian uutisoimiseen ja kertaamiseen.

Esimerkiksi Iranissa Bamin tuhoutuminen maanjäristyksen seurauksena sai runsaasti uutisaikaa noin parina kolmena päivänä mutta ei sentään kertaakaan koko puoli yhdeksän uutisten keston verran. Iranissa toki kuoli vain 30 000 ihmistä ja eikä alueella ollut juurikaan ulkomaalaisten lomaparatiiseja. Peter Symonds kirjoittaa:

UN relief coordinator Egeland told reporters this week that “we have 20 parallel catastrophes unfolding” around the world. Pointing to the ongoing disasters in the eastern Congo and the Darfur region of western Sudan, he declared, “[H]ere is my criticism of the rich world: Could we wake up please to those 20 forgotten emergencies”. ( Peter Symonds: Hypocrisy and self interest at tsunami summit in Jakarta. WSWS.org:ssa.)

Sopii miettiä mitä ne noin 18 muuta tällä hetkellä meneillään olevaa katastrofia Darfurin, itä-Kongon ja tämän paljon puhutun tsunamin lisäksi mahtavat olla, koska minä en kylmiltään osaisi mainita yhtäkään. Pitänee ottaa selvää.

Ylipäätään mietityttää mitenhän luvattujen monen miljardin avustusten käy kunhan uutiskeila siirtyy toisaalle. Luvattiinhan Bamin alueen maanjäristyksen uhreille miljardiavustuksia mutta loppujen lopuksi avustuksia saapui perille vajaa 18 miljoonaa dollaria (ibid.). Erityisen paljon todellisten avustusten määrä epäilyttää kuin suurimpana auttaja uutisissa komeilee Yhdysvallat, joka on kuuluisa konservatiivisesta itsekeskeisyydestään ja kyvyttömyydestään kaikkeen kehitysapuun, jolla on miljardien dollareiden rästit YK:lle ja joka toistuvasti jättää täysin huomioimatta YK:n ja muun kansainvälisen yhteisön näkemyksen ja päätökset – vain muutamia pieniä huomioita tehdäkseni (ks. esim. Chomsky: Ideologia ja valta I).

Eivät uutisten viihdekäyttäjien kärsimykset ole vieläkään päättyneet. Uutisten painopiste on tosin siirtynyt selvästi enemmän tekopyhyyden puolelle: jumalanpalveluksia, muistokonsertteja, katastrofissa menehtyneitä rock-tähtiä (Aki Sirkesalo). On toki hyvä asia, että katastrofin uhrit saavat rahallista tukea, kunhan se ei ole pois muilta katastrofeilta – ja kunhan se ei ole vain tapa omanarvontunnon buustaamiseen.

Näiden kaikkien syiden takia en ole pysynyt tavoitteessani kirjoittaa pari sivua per päivä. Mutta lupaan ainakin yrittää tehdä parannuksen.