Isäni on muuttamassa ja kehotti minua katsomaan pääsiäislomani aikana, mitä haluaisin säilyttää. Heitin suuren määrän vanhoja vaatteitani pois jo perjantaina ja tungin jäljelle jääneet kahteen kaappiin – tai no tungin ja tungin, ei niitä järin paljon tarvinnut tunkea. Tänään ennen kun lähden takaisin Helsinkiin ajattelin katsoa loput.
Kävin toissapäivänä vilkaisemassa mitä kirjoja meiltä löytyy etuvarastosta. Kannoin sieltä kymmenkunta numeroa belgialaisen Hergén piirtämiä Tintin seikkailuja sisälle. Kun olin vielä ala-asteella, Tintti oli yksi ehdottomia suosikkisarjakuvahahmojani. Luin uudestaan pari numeroa - puolittain kai nostalgian takia puolittain mielenkiinnosta. En muista mihin silloin olin kiinnittänyt huomiota, mutta nyt niitä lukee kyllä ihan eri silmällä ja kiinnittää hyvin erilaisiin asioihin huomiota.
Erityisesti Kuningas Ottokarin valtikka näin vanhemmalla iällä oli vallan toinen kirja kun lapsena. Lapsena en pitänyt siitä yhtään – se oli kauhean tylsä. Nyt siitä löytyy yllättävän paljon sisältöä ja viittauksia sekä historiaan että politiikkaan. Kuningas Ottokarin valtikan julkaistiin 1939. Hergé siis piirsi sitä vuonna 1938. Pintapuolisesti luettunahan Tintit ovat puhtoisia seikkailutarinoita, kylläkin ajoittain ronskilla huumorilla höystettynä sellaisia. Kuningas Ottokarin valtikka on kuitenkin selvästi poliittinen kannanotto.
Lienee syytä hieman valottaa juonta Kuningas Ottokarin valtikassa. Tintti onnistuu sotkeutumaan Syldavian ja Bordurian väliseen valtakahnaukseen. Molemmat maat sijaitsevat Balkanin niemimaalla mutta ovat muuten täysin fiktiivisiä valtioita. Tätä taustaa vasten Syldavia kuulostaa kovasta Serbialta ja Borduria Bosnialta olkoonkin, että rivien välit puhuvat jostain aivan muusta. Bordundia yrittää vallata Syldavian ovelan salajuonen avulla – varastamalla Syndavian kuninkaalta Muskar XII:sta hänen vallan symbolinaan olevan valtikan. Syldavian lain pykälän mukaan kuningas, joka kadottaa valtikkansa, ei voi hallita maata. Kuningasta vastaan onkin punottu laaja salaliitto, jossa on mukana hänen lähimpiä avustajiaan. Tintti onnistuu kuin onnistuukin pelastamaan Muskar XII salaliiton syöveristä.
Ehkäpä kiinnostavin yksittäinen yksityiskohta oli suunnitelmallinen propaganda ja viittauksen salamasotaan. Borduria oli suunnitellut tarkoin, mitä asiasta tiedotetaan ulkomaailmalla. Ensimmäisten vallattavien kohteiden joukossa oli radioasema. Edelleen Borduria suunnitteli tunkeutuvansa maahan moottoroiduilla joukoilla vapauttamaan maan "Muskar XII:n hirmuvallasta". Taustalla, Bordurian motiiveina olivat tietysti historian vääryydet.
Salamasodalle tyypillinen nopea moottoroitujen joukkojen hyödyntäminen ja propaganda olivat tyypillisiä toiselle maailmansodalle ja erityisesti Saksalla, ei ensimmäiselle maailmansodalle eikä etenkään Balkanin niemimaalle.
Löysin pikaisella google-haulla hyvän lyhyehkö artikkelin Tintistä ja Hergéstä: http://www2.valitutpalat.fi/p333265.html. Kiinnostava pikku yksityiskohta, oli että Hergé kertoi sarjakuvissaan omasta elämästään. Valtaosa hahmoista on karikatyyrejä hänen tuntemistaan ihmistä.
Sopii huomata myös, että Hergé kaveerasi II maailmansodan alla fasistien kanssa ja oli vähällä päätyä tästä syystä vankilaan sodan loputtua fasistien kukistumiseen (emt.). Tämä muistaen sopii miettiä, missä määrin Belgian valloittanut Saksa vastaa Borduriaa, Syldavia Belgiaa ja Muskar XII:n Belgian silloista ilmeisen huonosti asioiden todellisesti tilasta selvillä ollutta kuningasta Leopold III:a. Vastoin kuin Syldaviaa ja Muskar XII:sta Belgiaa ja Leopold III:a pelastamaan ei löytynyt urheaa lehtimiestä
Google löysi myös kiinnostavat ranskankielisen artikkelin teoksesta. Valitettavasti ranskan kielen taitoni ovat sen verran onnettomat (vajaan yhden kurssin perusteella), etten suurinta osaa artikkelista ymmärtänyt.
Se artikkelista selvisi, että arveluni artikkelin poliittisista kytköksistä pitänevät paikkansa tai ainakin osuvat aika lähelle oikeaa. Esimerkiksi pääpahiksen nimi, Müsstler lienee synteesi Mussoliinista ja Hitleristä. Artikkeli vahvisti epäilyni siitä, että Burduria voisi hyvinkin vastata symbolisesti natsi-Saksaa vaikkakaan tästä ei valinne yksimielisyyttä: "La Bordurie va tenter d'annexer la Syldavie avec l'aide d'un certain Müsstler (p 53). Ce nom est une synthèse de Mussolini et de Hitler, et ses méthodes évoquent très largement celles du dictateur allemand. D'autres références permettent d'ailleurs d'identifier les Bordures aux nazis : les noms, les uniformes, les avions, mais aussi la technique du prise de pouvoir qui consiste à infiltrer la Syldavie grâce à une Garde d'acier." (En uskaltaudu suomentamaan pätkää, koska osaan ranskaa sen verran huonosti.)
Edelleen, sikäli kuin ymmärrän, myös artikkeli vihjaa siihen, että Syldavia olisi Belgia: "Grâce au royaume de Syldavie, cette Belgique déguisée en pays slave, Hergé va pouvoir intégrer à son histoire les éléments qui l'intéressent tout en se donnant les moyens de styliser l'événement et d'échapper au didactisme."
Valitettavasti artikkelissa ei – sikäli kuin ymmärrän – spekuloida sitä, onko Syndavian kuningas Muskar XII:n esikuvana Belgian silloinen kuningas Leopold III. Ehkä se oli jätetty pois jo pelkästään siksikin, että Belgia on edelleen kuningaskunta, jossa sopii olla hieman varovainen sen suhteen, mitä sanoo kuninkaallisista. Edelleen kiinnostavalla tavalla jää auki Hergé todellinen suhtautuminen fasisteihin ja Hitleriin. Hergéhän itse oli sodan aikana fasistien puolella. Nämä taas esiintyvät sarjakuvassa enemmin pahiksina. Käänsikö Hergé takkinsa, mitä tulee politiikkaan? Ehkäpä hän ajautui vain sattumalta fasistien seuraan eikä kääntänyt näille selkäänsä, koska he takasivat hänelle hyvän ja turvallisen aseman sodan aikana? Asian selvittäminen vaatisi jonkin Hergé elämänkerran lukemista. Jaksaisinkohan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti