Ulrich Beck ja Anthony Giddens nostivat esille kiintoisan seikan kansallisen vallan ja EU:n vallan välisestä suhteesta keskustelun avauksessaan EU:n tulevaisuudesta (HS 16.10.2005). Kansallisen vallan siirtyminen EU:lle ei välttämättä vähennä kansallisten hallitusten valtaan. Beck ja Giddens huomattavatkin:
Monet nykypäivän ilmiöt ja ongelmat syntyvät kansallisvaltioiden ulkopuolella, eikä niitä voida ratkoa kansallisvaltioiden sisällä.
Nykymaailman paradoksi onkin se, että kansalliskiihkoilijat ja eristäytymisten kannattajat saattavat olla valtion ja sen etujen pahimmat viholliset. EU:ssa virallisen itsemääräämisen voikin vaihtaa todelliseen valtaan, jonka avulla kansallisia kulttuureja voidaan vaalia ja taloudellista hyvinvointia voidaan parantaa. Unioni pystyy monissa asioissa ajamaan kansallia etuja paljon paremmin kuin valtiot yksin. Sellaisia asioita ovat muun muassa talous, maahanmuutto, lain ja järjestyksen valvonta, ympäristö ja puolustus.
Itse olen ajatellut mutu-pohjalta samoin. Nimellisen vallan siirtyminen EU:lle Suomen hallitukselta ja eduskunnalta ei välttämättä ole pois Suomen de facto -vaikutusmahdollisuuksista. Päinvastoin. Olen perustellut itselleni, että demokratia ei voi toteutua, jos demokraattisesti valittujen elimien valta ei ulotu kaikille vallan tasoille. Esimerkkinä demokratiavajeesta on talouden päättäjien vallan globalisoituminen työntekijäjärjestöjen ja valtiojohdon vaikutusmahdollisuuksien laahatessa pahasti perässä. Kiina-ilmiö on nähdäkseni hyvä esimerkki demokratiavajeesta.
Talouden päättäjät pystyvät kiristämään valtioilta etuja vain uhkaamalla toimintojen siirtämisellä ulkomaille tai - yleisemmin - "niiden järkeistämisestä ja keskittymisestä ydinliiketoimintaan". Edelleen talouden kansainvälistyminen ei näy työntekijäjärjestöjen tasolla. Tämä osaltaan mahdollistaa sen, että monikansallisten firmojen on yhä helpompi kyykyttää työntekijäjärjestöjä melkein miten tahtovat - nähdäkseni - vain koska demokraattiset toimielimet eivät toimi vastaavalla globaalilla tasolla kuin talouden toimielimet. Valitettavasti nyt monikansallisten yhtiöiden julkituodut perusteet "kipeisiin ratkaisuihin" tuntuvat olevan tasoa "mutkun meidän kilpailijatkin toimivat niin-ja-niin, miks me ei saatais". Talouden villin lännen kesyttäminen ei onnistune pohattojen pyssyjen kokoa kasvattamalla vaan demokraatian ja oikeusvaltion periaatteiden ulottamisella yhä laajemmalle - myös talouden leikkikentälle.
Hyvin samankaltainen argumentti on toistettavissa esimerkiksi suhteessa rikollisuuteen ja sen torjuntaan. On vaikea nähdä, että rajojen sulkeminen vähentäisi monikansallistunutta järjestäytynyttä rikollisuutta. Ennemminkin yritys hoitaa kansainvälistä rikollisuutta kansallisin voimavaroin johtaa ainoastaan yksilön oikeuksien ja yksityisyyden suojan kaventumiseen ja on siten askel kohti poliisivaltiota.
Ilman EU:ta Suomi jäisi täysin monien globaalin vallan keskittymien ulkopuolelle. Olisikin hyvä aika ulottaa yhteistoiminnan ongelmista käytävät argumentit (Yhteislaidunten tragediasta vapaamatkustajaongelmaan) myös valtioiden ja instituutioiden tasolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti