Kirjoittamisen vaikeudesta

Tämä on kolmas yritys saada kirjoitettua jotain järkevää tännekin.

Reiluviikko sitten yritin kirjoittaa Hovimestarin päivällinen -projektin seuraavasta tuotoksesta Matkalla alas -pelistä. Tarkemmin: aioin kirjoittaa pelin teemasta, väkivallasta.

Ei tullut mitään. Kirjoitin reilun sivun puoliväkisin.

Vappubileet

Eilen aloitin uudestaan. En päässyt loppuun. Neuvoston kokous keskeytti. Jälki sentään oli hieman parempaa kuin ensimmäisellä yrittämällä. Kerroin pääasiassa vappubileistä sanasta sanaan seuraavasti:

“Palasin pitkästä aikaan graduni pariin. Kirjoitin tänään sitä pari sivua lisää. En ole oikein tyytyväinen siihen, mitä sain aikaan. Paljon korjattavaa. Vappubileet ja kaikki siihen liittyneet järjestelyt veivät tuhottomasti aikaa.

Järjestelyissä jäi vielä parantamisen varaa. Mainostuksen olisi voinut hoitaa asteen tyylikkäämmin. Tiedotuksessa oli paljon parantamisen varaa niin etukäteen tiedottamissa kuin bileiden aikana tiedottamisessa. Backstagen juomaliput eivät toimineet. Ja niin edelleen. Pikku huolia onnistuneiden bileiden jälkeen mutta kuitenkin.”

Tässä vaiheessa pysähdyin ensimmäisen kerran. Kuulostaa ruikuttamiselta. Ei lainkaan sellaista, mitä haluaisin kirjoittaa. Kävin kopioimassa apunani olleille savOlaisille apulaisille lähettämästäni kiittelystä pätkän ja muokkasin tekstiä ihan vähän blogimmaksi:

“Yleisesti ottaenhan bileet onnistuivat enemmän kuin hyvin. Maksavia asiakkaita oli 1234 ja kaikkiaan bileissä oli noin 1300 henkilöä vapaalipulliset ja esiintyjät mukaan laskettuna. Luku on suurempi kun saatoimme alunperin edes unelmoida. Vanhan paloturvallisuushan sallii maksimissaan 1000 samanaikaisesti sisällä olevaa henkilöä ja sopimuksessa alunperin annettua lupaa painaa 1200 lippua nostettiin Vanhan aloitteesta 1400, kun ennakkolippujen myynti sujui loistavasti.

Tiivistäen tämä tarkoittaa, että teimme loppujen lopuksi voittoa useita tuhansia euroja. Raja omille pääsemiseksi oli tosin myös varsin korkea ja paineet onnistua olivat niin ikään melkoiset. Näin jälkeen päin ajatellen, tulos olisi ollut parempi hieman pienemmillä riskeillä.

Hyvän tuloksen lisäksi järjestyshäiriöitä ei juurikaan ollut, jono oli pahimmillaankin kohtuullisen mittainen, esiintyjät (Lau, Punatähdet, Calf ja Liekki) olivat viihtyneet ja heidän musiikillinen antinsa oli tasokasta. Näin minulle ovat väittäneen musiikista minua enemmän ymmärtävät. Itse en ennättänyt kuuntelemaan keikkoja. Ylipäänsä bileistä saatu palaute on ollut kutakuinkin poikkeuksetta myönteistä.

Samalla todistimme, että vappubileidemme puitteet sallivat Top40-listan kärkeen löytäneen artistin ja kolmen muun tasokkaan bändin esiintyjäkaartin ja että osakunnissa on ainesta järjestämään tämän tason bileitä enemmän kuin menestyksekkäästi ja vielä väsäämään kaiken tämän ohessa loistava sillis - tai oikemmin kaksi kappaletta loistavia silliksiä seuraavaksi aamuksi.”

Maistui edellee puulta. Huomasin sen itsekin: “Edelliset neljä kappaletta hypetystä oli melkein suora lainaus järjestäjille lähettämästäni kiitos spostista. Suhtautukaa siihen sellaisena. Omalta osaltani loppusaldo oli se, että opin melkoisen paljon uutta suurten tapahtumien järjestämisestä ja tuhlasin hommaan vielä enemmän aikaani. Jäinkö plussalle? Vaikea sanoa.”

Tämän jälkeen siirryin kirjoittamaan alkoholista Anna-Stina Nykäsen NYT-kolumnin innoittamana. Kuten jo mainitsin, minut keskeytti neuvostokokouksen puolta tuntia ennakoitua aiempi alkaminen. Näin jälkeenpäin luettuna tekstissä ei ollut järin paljon syytä tyytyväisyyteen. Pysyköön siis turvallisesti pöytälaatikossa.

Tekstin tila jammailla

Hämmäntävää, että kirjoittaminen on ollut viimeaikoina näin vaikeaa. Yritänkö liikaa? Se on aina virhe: Ainakin minä menen lukkoon, jos yrittän kirjoittaessani liikaa. Oikea kirjoitus tunnelma on rento ja vapautunut. Jotta saisi hyvää tekstiä aikaa, pitäisi uskotella itselle, että ole pakko kirjoittaa - ainakaan hienosti ja fiksusti.

Tekstissä pitäisi olla aina tilaa jammailla ja kokeilla. Jos ei ole, niin sitten toistaa helposti vanhoja tuttuja kaavoja eikä teksti lopulta miellytä itseä. Asia on tietenkin täysin toinen jos on jokin tietty selvästi rajattu asia, mikä on vain sanottava toiselle. Tällöin jammailuvaraa ei tarvitse olla. Tavoitteena on vain ilmaista jotain mahdollillisemman selvästi.

Blogissani minulla ei ole mitään erityistä tarvetta ilmaista mitään jäsennellysti ja selvästi. Tavoitteena on enemminkin "asettautua nähtäväksi" -- sitä se kai lähinnä on.

Jotta voisi tuntea itsensä on "asettauduttava nähtäväksi" niin absurdilta kuin se kuulostaakin. Yleisesti ottaenhan itsetuntemus edellytää kykyä asettua riittävän kauaksi itsestä esimerkiksi tekstin avulla. Ehkä on muitakin tapoja tuntea itsensä. Minulle se on joka tapauksessa sitä, että "asettautuu nähtäväksi" nähdäkseen itsensä epäsuorasti toisen - ei välttämättä ihmisen, ei välttämättä edes todellisen olion tai asian - kautta.

...

Tai ehkäpä tässä ei ole mitään sellaista, mikä vaatisi yllä olevan kaltaisen syvällisen (?) selityksen. Ehkä olen vain ollut liian paljon kiinni vappubilejärjestelyissä ja muissa vastaavissa huolissa. Minulla ei ole ollut aikaa ja energiaa kirjoittaa.