Poliittinen kompassi

Tulin testanneeksi poliittisen suuntaukseni kompassin avulla. Olisin vallan hyvin voinut jättää testaamatta. Testi paljasti, että sijaitsisin poliittisella kentällä vasemmalla ja liberaalilla, auktoriteetti vastaisella puolella Dalai Laman ja Gandhin välittömässä läheisyydessä.

Roskaa.

Testin ensimmäinen sivu oli vielä jotenkin siedettävä, mutta ärtymys kasvoi testin etemisen kanssa samaa tahtia. Kysymykset olivat läpensä amerikkalaisia ja amerikkalaisten ennakko-oletusten pilaamia. Osa kysymyksistä oli näkökulmastani kummallisia ja täysin epäolennaisia. Tosin ollakseni rehellinen, en minä tainnut kovin paljon parempaa odottaakaan.

Ja totta kai minä olen vasemmalla ja liberaali, kun vertaa esimerkiksi Bushin kaltaiseen uusliberaalin talouden ja sovinnaisen poroporvarillisuuden apinaan. En silti suostu myöntymään nihilistinä, umpioskeptikkona ja Nietzschen filosofian ystävänä, että lähimmät poliittiset sukulaiseni olisivat Dalai Lama ja Gandhi.

En yleensä testaa poliittista suuntaustani. Tällä kertaa hairahduin. Mielestäni hyvinkin toteutettujen poliittisten kompassien vika on siinä, että ne perustuvat vastauksiin, eivät kysymyksiin, mutta politiikassa juuri oikeat kysymykset ovat ratkaisevan tärkeitä. Nähdäkseni se seikka, että vastaukset asetetaan kysymysten edelle, selittää pitkälti esimerkiksi sen, miksi monet hyvinkin älykkäät ihmiset päätyivät kannattamaan Natsien julmuuksia Toisessa maailmansodassa tai Stalinin vallan julmuuksia Neuvostoliitossa toisen maailman sodan jälkeen – nähdäkseni he vastasivat täysin oikein täysin vääriin kysymyksiin.

Junalukemista

Taidan kohta puoleen lähteä kohti keskustaa. En nimittäin usko, että tänään saan tehtyä juuri sen enempää gradunia kuin olen tähän mennessä saanut. Ajatukseni ovat sen verran hajallaan. Pieni loma gradusta tehnee hyvää.

Vähän harmittaa, että päätin noudattaa graduni ohjaajan (sisällysluettelon perusteella) tekemää kehoitusta poistaa kolme lukua tai ainakin tiivistää niitä. Olen kirjoittanut tähän mennessä kaksi kolmesta luvusta täysin uusiksi ja sisällyttänyt niihin merkittävän osan kolmanneksin luvun sisällöstä. Pitäisi vielä korjata rönsyt parista luvusta ja oikolukea tekele vielä kertaalleen. Toisaalta olen tyytyväinen siihen, mitä olen saanut aikaiseksi. Muutokset tuntuvat hyviltä ja lopputulos on tähän mennessä huomattavasti tiiviimpi ja parempi paketti. Sanon paljon enemmän vähimmin sanoin. Hyvähyvä.

Juna lähtee vasta puoli seitsemältä. Voi tulla tylsää. Minulla on palautettavana pari levyä ja vakaa aikomus ostaa junalukemista. Todennäköisesti päädyn johonkin kriittiseen yhteiskunnalliseen analyysin. En usko, että jaksan lukea Juhannuksena mitään analyyttiseen kielifilosofiaan viittaavaakaan, vaikka olisihan tuossa odottamassa yksi kovakantinen Russell ja pehmeäkantinen Eco. Niin tai näin, junalukemisen etsimisessä ja levyjen palauttamisessa tuskin menee juurikaan tuntia tai paria pidempään. Etenkin kun olen jo nyt aika varma, että tyydyn Chomskyyn. hän on juuri sopivan vainoharhainen ja kevyt (ja vieläpä pokkarimuodossa halpa).

Vanhenemisen merkkejä

Tällä hetkellä tuntuu, että voisin viettää tänään kymmenen sanan päivän – sellaisen mukavan hiljaisen ja harmonisen. Päivän, jona antaa itselleen aikaa tuntea ajatuksen hiljaisen virtaamisen.

Mistä johtui mieleeni: Olen varmaan tulossa vanhaksi ja vakavaksi, kun minua on alkanut toden teolla ärsyttää se, kun baarissa palaavat känniääliö hoilaa vastakkaisen talon pihalla kahden aikaan Final Countdownia täysin nuotin vierestä. Näin kävi viime yöllä.

Ei se Final Countdown kuulunut huoneessani järin paljon keskimääräistä liikenteen melua kovempana. Minua ärsytti tapauksessa lähinnä sen raivostuttava, primitiivisyys ja valheellinen hauskuus; se että laulajalla ei todennäköisesti ole seuraavana päivän kovinkaan tarkkaa kuvaa siitä, kuinka hauskaa hänellä oli. "Varmasti oli hauskaa", hän ehkä vakuuttelee itselleen, "täytyi olla, kun tuli vedettyä niin paljon viinaa ja kun baarissa kavereiden kanssa paloi melkoinen tukku tuohta". Niin, niin. Kohtuullinen käyttö on täysin ok – kannatan, mutta nuotin vierestä laulettu, sössötyksellä ja sammalluksella maustettu Final Countdown indikoi jotain aivan muuta.